Beaucenpaimenkoira / Beauceron

Roksin isä - Brohn de la Grange Colombe

Alkuperämaa Ranska
Käyttötarkoitus Paimen- ja vahtikoira
Historia Chien de Beauce (Beaucen koira), Beauceron ja Bas-Rouge ('punasukka') ovat nimiä, joita käytettiin 1800-luvun lopulla kuvaamaan ikivanhoja ranskalaisia tasankopaimenkoiria. Ne olivat keskenään samantyyppisiä. Niillä oli sileäkarvainen naama, kova ja lyhyt karva sekä typistetyt korvat. Rungossa oli punaiset merkit, erityisesti kaikkien käpälien kärjessä olevat merkit saivat sen ajan kasvattajat kutsumaan koiria 'punasukiksi'. Karvapeite oli tavallisesti musta punaisin merkein, mutta oli myös harmaita ja yksivärisiä mustia, jopa yksivärisiä punaruskeita koiria. Koiria kasvatettiin ja valittiin jalostukseen niiden laumanajo- ja laumanvartioimiskyvyn perusteella.
Yleisvaikutelma Kookas, vankka, maatiaismainen, voimakas, hyvärakenteinen ja lihaksikas, ei raskas.
Tärkeitä mittasuhteita Normaalirakenteinen. Rungon pituus, mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen, on hieman säkäkorkeutta suurempi. Pää on pitkä, 2/5 säkäkorkeudesta. Kallon leveys ja syvyys ovat hieman alle puolet pään kokonaispituudesta. Kallo ja kuono ovat yhtä pitkät.
Käyttäytyminen ja luonne Luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton.
Pää Hyvin meislautunut ja tasapainoinen. Sivusta katsottuna kuonon ja kallon ylälinjat ovat lähes yhdensuuntaiset.
Kallo Edestä katsottuna tasainen tai hiukan kaareutunut. Otsauurre on vain hieman erottuva, niskakyhmy erottuva.
Otsapenger Vain hieman erottuva, sijaitsee niskakyhmyn ja kirsun puolivälissä.
Kirsu Suhteessa kuono-osaan, suuri, aina musta; ei koskaan halkinainen.
Kuono-osa Ei kapea eikä suippo.
Huulet Tiiviit ja aina hyvin pigmentoituneet. Ylähuulen tulee peittää alahuuli tiiviisti. Huulten tulee muodostaa suupielessä hyvin vähäinen, aina kiinteä poimu.
Hampaat ja purenta Hampaat vahvat. Leikkaava purenta.
Silmät Vaakasuorat ja hieman soikeat. Irikset tummanruskeat eikä koskaan tummaa pähkinänruskeaa vaaleammat, vaikka punaiset merkit olisivat vaaleahkot. Harlekiininvärisillä hyväksytään herasilmä.
Korvat Ylöskiinnittyneet, puolipystyt tai riippuvat eivät tiiviisti poskenmyötäiset. Ne ovat litteät ja melko lyhyet. Puolet pään pituudesta.
Kaula Lihaksikas ja pitkä. Tasapainoisesti lapoihin liittyvä.
RUNKO
Ylälinja Selkä on suora. Lanne on lyhyt, leveä ja lihaksikas. Lantio vain hieman, laskeva.
Säkä Selvästi erottuva. Rintakehä: Ympärysmitaltaan 1/5 säkäkorkeutta suurempi, kyynärpäiden tasolle ulottuva, leveä, syvä ja pitkä.
Häntä Typistämätön, matala-asentoinen ja vähintään kintereisiin ulottuva, suoraan alaspäin riippuva, muodostaa loivan j-koukun. Koiran liikkuessa häntä voi nousta selkälinjan jatkeeksi.
RAAJAT
Eturaajat Eturaajat ovat edestä ja sivulta katsottuna pystysuorat.
Lavat Viistot ja keskipitkät. Kyynärvarret: Lihaksikkaat.
Etukäpälät Vahvat, pyöreät ja tiiviit; kynnet ovat aina mustat; päkiät lujat mutta kuitenkin joustavat.
Takaraajat Takaraajat ovat sivulta ja takaa katsottuna täysin suorat.
Reidet Leveät ja lihaksikkaat.
Kintereet Vahvat, eivät liian matalat; kärki sijaitsee noin ¼ korkeudella säkäkorkeudesta. Välijalka muodostaa säären kanssa avoimen kulmauksen.
Välijalat Lähes pystysuorat, hieman istuinluun kärkeä taaempana.
Takakäpälät Vahvat, pyöreät ja tiiviit.
Kannukset Kaksoiskannukset, joita paimenet ovat perinteisesti vaalineet, muodostuvat selvästi toisistaan erillään ja melko lähellä käpälää olevista kynnellisistä varpaista.
Liikkeet Joustavat, vapaat ja yhdensuuntaiset. Beaucenpaimenkoiran ravin tulee olla pitkää ja maatavoittavaa. KARVAPEITE
Karva Päässä sileää, rungossa vahvaa, lyhyttä, paksua, tiivistä, pinnanmyötäistä ja 3 - 4 cm:n mittaista; reisien takaosassa ja hännän alapuolella on aina hieman hapsuja. Aluskarva on lyhyttä, hienolaatuista, tiheää ja untuvaista, mieluiten hiirenharmaata, erittäin tiivistä; sitä ei saa näkyä peitinkarvan läpi.
Väri

  • Eturinnassa sallitaan vähäinen valkoinen laikku.
  • Musta punaisin merkein ns. punasukka; musta väri on hyvin puhdas, punaisen tulee olla oravanpunainen. Punaiset merkit jakautuvat seuraavanlaisesti: täplät silmien yläpuolella, väriä kuonon sivuilla vähentyen tasaisesti poskia kohti ulottumatta koskaan korvien alapuolelle. Rinnassa mieluiten kaksi laikkua, merkit kurkunalusessa ja hännän alapuolella. Raajoissa punainen väri vähenee tasaisesti ylöspäin, ei ulotu yli kolmasosaan, raajojen sisäpuolella punainen väri ulottuu hieman ylemmäksi.
  • Harlekiini (sinikirjava merle punaruskein merkein) eli harmaa, musta ja punainen; karvapeitteessä on yhtä paljon mustia ja harmaita laikkuja tasaisesti jakautuneina, joskus mustaa on enemmän kuin harmaata. Punaista väriä samoissa kohdissa kuin kaksivärisellä.
KOKO
Säkäkorkeus Urokset 65 - 70 cm, nartut 61 - 68 cm.
Virheet Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
Vakavat virheet
  • aggressiivisuus tai voimakas arkuus
  • annetuista rajoista poikkeava säkäkorkeus
  • erittäin kevyt luusto
  • liian vaaleat silmät, herasilmä (ei koske harlekiineja)
  • halkinainen, lihanvärinen tai muu kuin täysin musta kirsu
  • ylä- tai alapurenta, kun etuhammasrivit eivät kosketa toisiaan; kolmen tai useammanhampaan puuttuminen (P1 hampaita ei huomioida);
  • täysin pystyt korvat
  • voimakkaasti ulkokierteiset takaraajat
  • yksinkertaiset tai kokonaan puuttuvat kannukset takaraajoissa
  • typistetty tai selän päälle kiertyvä häntä
  • karvapeite: muu kuin rotumääritelmässä mainittu karvapeitteen väri, punaisten merkkien täydellinen puuttuminen, pörröinen karva, selvästi valkoinen, selvärajainen laikku rinnassa; harlekiineilla liikaa harmaata, toinen kylki musta ja toinen harmaa, täysin harmaa pää (mustan puuttuminen).
  • selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
  • HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.