Beauceron,
Berger de Beuce
Alkuperämaa
Ranska, ryhmä 1
Käyttötarkoitus Paimen-
ja vahtikoira
Historiaa
Chien de Beuce (Beucen koira), Beauceron ja Bas Rouge (punasukka) olivat
nimiä, joita käytettiin 1800-luvun lopulla kuvaamaan vanhoja ranskalaisia
tasankopaimenkoiria. Koirat olivat samantyyppisiä; sileäkarvainen naama, kova
& lyhyt turkki, typistetyt korvat ja punaiset merkit rungossa. Käpälien kärjissä
olevat merkit saivat kasvattajat kutsumaan koiria nimellä ’punasukka’.
Karvapeite oli yleensä väriltään musta punaisin merkein mutta myös
harmaita, yksivärisiä mustia sekä yksivärisiä punaruskeita koiria esiintyi.
Näitä koiria kasvatettiin ja valittiin jalostukseen niiden laumanajo- ja
laumanvartioimiskyvyn perusteella.
Yleisvaikutelma Kookas, vankka, maatiaismainen,
voimakas, hyvärakenteinen ja lihaksikas, ei raskas
(hylkäävä
virhe: erittäin kevyt luusto)
Mittasuhteita Normaalirakenteinen. Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi. Pää on pitkä, 2/5 säkäkorkeudesta. Kallon leveys ja syvyys ovat hieman alle puolet pään kokonaispituudesta. Kallo ja kuono ovat yhtä pitkät.
Luonne
Luoksepäästävä, peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin,
ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton (hylkäävä
virhe: vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; aggressiivisuus tai voimakas arkuus).
Pää
Hyvin
meislautunut ja tasapainoinen. Sivusta katsottuna kuonon ja kallon ylälinjat
ovat lähes yhdensuuntaiset.
Kallo
Edestä katsottuna tasainen tai hiukan kaareutunut.
Otsauurre on vain hieman erottuva, niskakyhmy erottuva.
Otsapenger Vain
hieman erottuva, sijaitsee niskakyhmyn ja kirsun puolivälissä.
Kirsu
Suhteessa kuono-osaan, suuri, aina musta; ei koskaan halkinainen. (hyl:
halkinainen, lihanvärinen tai muu kuin täysin musta kirsu)
Kuono
Ei kapea eikä suippo
Huulet
Tiiviit ja aina hyvin pigmentoituneet. Ylähuulen tulee peittää
alahuuli tiiviisti; huulten tulee muodostaa suupielessä hyvin vähäinen, aina
kiinteä poimu.
Hampaat Hampaat
ovat vahvat; purenta leikkaava. (hyl: ylä- tai alapurenta, kun etuhammasrivit eivät kosketa toisiaan;
kolmen tai useamman hampaan puuttuminen; P1 hampaita ei huomioida)
Typistetyt korvat ovat
pystyasentoiset, eivät sisään - eivätkä ulospäin kääntyneet, hieman
eteenpäin kallistuneet. Hyväasentoisen korvan keskikohta osuu kuvitteelliselle
linjalle, joka jatkaa kaulan sivuja ylöspäin.
Typistämättömät korvat ovat
puolipystyt tai riippuvat, eivät poskenmyötäiset. Ne ovat litteät ja melko
lyhyet, puolet pään pituudesta. (hyl: täysin
pystyt ja jäykät typistämättömät korvat).
Runko
Säkä
Selvästi erottuva
Selkä
Suora
Lanne
Lyhyt, leveä ja lihaksikas.
Lantio
Vain hieman laskeva.
Rintakehä Ympärysmitaltaan
1/5 säkäkorkeutta suurempi, kyynärpäiden tasolle ulottuva, leveä, syvä ja
pitkä.
Häntä
Typistämätön, matala-asentoinen ja vähintään
kintereisiin ulottuva, suoraan alaspäin riippuva, muodostaa loivan J-koukun.
Koiran liikkuessa häntä voi nousta selkälinjan jatkeeksi (hyl:
typistetty tai selän päälle kiertyvä häntä).
Raajat/Eturaajat
Yleisvaikutelma
Eturaajat ovat edestä ja sivulta katsottuna pystysuorat
Lavat
Viistot ja keskipitkät.
Kyynärvarret
Lihaksikkaat.
Käpälät
Vahvat,
pyöreät ja tiiviit; kynnet ovat aina mustat; päkiät lujat mutta kuitenkin
joustavat
Raajat/Takaraajat
Yleisvaikutelma
Takaraajat ovat sivulta ja takaa katsottuna täysin suorat (hyl.voimakkaasti ulkokierteiset takaraajat;)
Kintereet
Vahvat, eivät liian matalat; kärki sijaitsee noin 1/4 korkeudella säkäkorkeudesta;
välijalka muodostaa säären kanssa avoimen kulmauksen.
Käpälät
Vahvat,
pyöreät ja tiiviit.
Kannukset
Kaksoiskannukset,
joita paimenet ovat perinteisesti vaalineet, muodostuvat selvästi toisistaan
erillään ja melko lähellä käpälää olevista kynnellisistä varpaista (hyl: yksinkertaiset tai kokonaan puuttuvat kannukset takaraajoissa).
Liikkeet
Joustavat, vapaat ja yhdensuuntaiset. Beauceronin ravin tulee olla pitkää
ja maatavoittavaa.
Turkki
Karva
Päässä sileää, rungossa vahvaa, lyhyttä, paksua, tiivistä,
pinnanmyötäistä ja 3–4 cm:n mittaista; reisien takaosassa ja hännän
alapuolella on aina hieman hapsuja. Aluskarva on lyhyttä, hienolaatuista, tiheää
ja untuvaista, mieluiten hiirenharmaata, erittäin tiivistä; sitä ei saa näkyä
peitinkarvan läpi (hyl: pörröinen
karva).
Väri
musta
punaisin merkein l. punasukka
Musta väri on hyvin puhdas musta, punainen väri on sävyltään
oravanpunainen.
Punaiset merkit
jakautuvat seuraavanlaisesti: täplät silmien yläpuolella, väriä kuonon
sivuilla vähentyen tasaisesti poskia kohti ulottumatta koskaan korvien
alapuolelle. Rinnassa mieluiten kaksi laikkua, merkit kurkunalusessa ja hännän
alapuolella. Raajoissa punainen väri vähenee tasaisesti ylöspäin, ei ulotu
yli kolmasosaan, raajojen sisäpuolella punainen väri ulottuu hieman ylemmäksi
(hyl: punaisten merkkien täydellinen
puuttuminen, selvästi valkoinen, selvärajainen laikku rinnassa).
harlekiini
l. sinikirjava punaruskein merkein l.
harmaa, musta ja punainen
Karvapeitteessä
on yhtä paljon mustia ja harmaita laikkuja, tasaisesti jakautuneina. Mustaa on
joskus enemmän kuin harmaata. Punaiset
merkit jakautuvat samoin kuin kaksivärisellä. Eturinnassa sallitaan vähäinen
valkoinen laikku. (hyl. liikaa harmaata,
toinen kylki musta ja toinen harmaa, täysin harmaa pää (mustan puuttuminen),
punaisten merkkien täydellinen puuttuminen, selvästi valkoinen, selvärajainen
laikku rinnassa).
(hyl.
muu kuin rotumääritelmässä mainittu karvapeitteen väri)
Koko
Säkäkorkeus
Urokset 65 - 70
cm, nartut 61 - 68 cm. (hyl: annetuista
rajoista poikkeava säkäkorkeus).
Kivekset
Uroksilla
tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Virheet
Kaikki
poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen.